Ensiajatukseni luettuani Sofi Oksasen kirjan, "Kun kyyhkyset katosivat" olivat sekavat. Ensinnäkin kirjassa on niin paljon pää- ja sivuhenkilöitä, että en pysynyt perässä kaikkien tapahtumien kanssa ja mikä niistä liittyi kehenkin. Henkilöitä kuvattiin eri ympäristöissä ja eri aikoina, mikä toi vain lisää sekavuutta. Aivan liikaa nimiä, termejä ja tarkkaa selitystä vallasta, varsinkin silloin kun ajassa pompittiin jonkin verran edestakaisin. Viron historian tuntemus auttaa lukuprosessissa paljon. Kunnolla kirjan tarinaan pääsin vasta sisään toisella lukukerralla.
Lyhyesti kerrottuna kirja kertoi kolmen ihmisen selviytymistarinan Virossa vuosilta 1941-1966, kun Neuvostavalta siirtyy ensin saksalaisvalloittajien käsiin ja sitten takaisin osaksi kommunistista Neuvostoliittoa. Tarina alkaa vuodesta 1941, jolloin virolaiset serkukset Roland Simpson ja Edgar Parts taistelevat puna-armeijaa vastaan, ja saksalaisetkin ovat tulossa. Tarinan minäkertoja Roland huolehtii vaisusta serkustaan Edgarista. Judit, Edgarin vaimo on huojentunut miehensä poissaolosta. Edgar on tuuliviiri, joka vaihtaa puolta, mistä pienikin henkäys tulee.